Joko tää on ohi?

Kurssi on ollut antoisa. Vaikka olen ennenkin käyttänyt somea, niin kurssin myötä senmahdollisuudet TYÖSSÄ ovat hahmottuneet aivan uudella tavalla (= kurssin parasta antia!!!). Diakoniatyö verkossa on ollut minulle pitkäaikainen haave ja työnäky, mutta on ollut epäselvää miten se voisi käytännössä toteutua. Nyt ymmärrän vähän enemmän, ja kurssin myötä asian perusteleminen työnantajalle helpottui. Niinpä olen nyt chat-työntekijänä Kirkko kuulolla -palvelussa.

Kurssin oleellisimpia hetkiä taisi olla se, kun Ida-Maria henkilökohtaisessa palautteessa kiinnitti huomioni siihen, että joillakin ihmisillä todellakin on riittävästi aikaa kaikenlaiseen somessa hengailuun. Olin ihmetellyt, miten jotkut ehtivät katsella kaikenmaailman videoita netistä??! "Ehtiminen ei välttämättä olekaan itse haluttu asia vaan asia johon ollaan ajauduttu. Sosiaalinen media on yksi niistä paikoista jota kautta voidaan tavoittaa näitä ”ehtiviä” ihmisiä, jotka ovat pudonneet ns. normaalista työntäyteisestä elämästä."(Suora sitaatti Ida-Marialta!) Tuo on minulle - diakoniatyöntekijälle - tärkeä pointti. Se on yksi keskeinen perustelu sille, miksi some todellakin kuuluu jatkossa "perustyökaluihini". En ollut ennen ajatellut tuolta kannalta.

Kurssilla tein monta uutta asiaa. En ollut koskaan aiemmin käyttänyt Slidesharea, pitänyt blogia, perustanut sivua FB:ssa, tutustunut kovinkaan läheisesti kuvien tekijänoikeusasioihin, käyttänyt Google docsia, verkkosorsastanut... Vaikeinta taisi olla 9. pisteen hartauden aloittaminen. En meinannut mitenkään päästä alkuun, vaikka Ida-Mariakin yritti auttaa. Aiheen valinta tuntui mahdottomalta, samoin se mistä kehitän sopivat kuvat. Hartauksia on tullut työssä pidettyä joitakin tuhansia :D , mutta koskaan ennen en ollut tehnyt verkkohartautta. Se asetti jotenkin lisäpaineita. Etenkin, kun en ole valokuvauksesta kiinnostunut ja netistä sopivien kuvien etsiminen on työlästä. Odottelin kuitenkin sopivaa inspiraatiota (=viime hetken paniikkia) ja lopulta hartaus tuli tehtyä.

Useissa kurssin kohdissa olen kysynyt neuvoa chatissa tai suoraan sähköpostitse Ida-Marialta. Tukea oli hyvin saatavilla. Koen, että olen saanut tukea myös muilta kurssilaisilta. Palautteita opettajalta on myöskin ollut kiinnostavaa lukea. Toisten blogit ovat tuoneet paljon uusia näkökulmia. Olen niitä mielelläni lukenut.

Lintulauta-alusta on ollut mielestäni toimiva. Tosin tämä oli kautta aikain ensimmäinen verkkokurssini, joten minulla ei ole vertailukohtaa mihinkään, mutta en siis ainakaan ole osannut kaivata mitään.

On vaikea nimetä yksittäistä oppimiskokonaisuutta, joka olisi ollut itselleni merkittävin tällä kurssilla. Voisin sanoa, että tärkeintä on ollut somen hyötykäytön mahdollisuuksien oivaltaminen (vrt. huvikäyttö, johon aiemmin olin somea lähinnä käyttänyt) - ja sitä on opetettu monissa "pisteissä". Jos vähiten tärkeä piste pitäiä valita, niin valitsen kakkosen ("avaa yhteys"). En ole erityisen kiinnostunut blogikirjoittelusta, vaikka mieluusti olenkin muiden kurssilaisten blogeja nyt lueskellut ja yhden ystäväni blogia käyn säännöllisesti lukemassa.

En ole osannut toivoa enempää, en myöskään ole keksinyt erityistä kehitettävää kurssin suhteen. Olen ollut (ja olen) hyvin tyytyväinen antiin. Työkaverit varmasti ovat jonkin verran kärsineet kurssin aiheuttamasta some-intoilustani ;) . Aika paljon aikaa tämä kurssi on vienyt, mutta sen ymmärtää kun on tullut niin paljon uutta asiaakin. Koetan jatkaa somen käytön ja kehityksen opiskelua jatkossakin.

Analyyseja

Aivan aluksi haluan kirjoittaa vähän "testituloksista", kun olen tehtävänannon mukaisesti miettinyt  seurakunnan nettisivujen vuorovaikutteisuutta. (Vaikka tämä ei nyt varsinainen tehtävä tainnut ollakaan.) Mietittyäni asiaa tajusin, että seurakuntamme uusilta nettisivuilta puuttuvat "jaa"-mahdollisuudet. Työntekijöiden yhteystiedot yms. kyllä ovat ok, blogi, hartauskirjoituksia ja linkkejä eri verkkopalveluihin löytyy - mutta lähes kaikki vuorovaikutukseen/someen liittyvä todellakin loistaa poissaolollaan. Seurakunnalla on sentään FB-sivu - ei kylläkään erityisen aktiivinen. Mutta ne jakopainikkeet! Aloin välittömästi väsätä sähköpostia tiedottajalle ja kirkkoherralle. Tiedottaja vastasikin nopeasti kysyen asiasta lisää. Perustelin vielä lisää, mm. uudella (jalkauttamisvaiheessa olevalla) strategialla (josta eriväriset sitaatit): "---Jos srk:n strategianmukaisena tarkoituksena on "osa seurakuntalaisten elämää silloinkin, kun he eivät ole aktiivisesti mukana toiminnassa" eikä seurakunnan ole tarkoitus olla mikään "erillinen saareke" ihmiselämässä, niin mielestäni yksi keino on todellakin se, että hengellinen elämä ja seurakunta näkyy myös verkossa. Sillä siellä aika moni ihminen on arkipäivänään. Sen takia näkyvyyttä on hyvä saada lisää.---" Ja sehän nyt tiedetään, että olemalla "läsnä" ja mukana somessa sitä näkyvyyttä voitaisiin lisätä. Jakopainikkeiden lisäämistä sivuillemme harkitaan nyt. Tiedottajamme myös kiinnostui kovasti käymästäni verkkokurssista ;) ...


Facebook-profiilin analysoinnista sitten. Yksittäisen ihmisen profiileista valitsin tarkasteltavakseni hyvän ystäväni Eveliinan sivun. Tykkäyksiä oli (viime aikojen päivityksissä) eniten silloin, kun Eveliina oli jakanut kansiossa uusia valokuvia lemmikistään. Mitään ei ollut jaettu edelleen. Erilaiset Eveliinan laittamat valokuvat herättivät eniten keskustelua, myöskin lemmikin terveyteen liittyvä statuspäivitys toi kommentteja. Mitä opimme tästä? Kenties sen, että eläimet ovat tärkeitä ja usein keskustelunaiheena :) Samoin on havaittavissa se, että kuvat herättävät hyvin keskustelua. Jos niitä ei olisi ollut, olisi vuorovaikutus sivulla ollut huomattavasti niukempaa. Pelkkää tekstiä sisältäviä päivityksiä oli kommentoitu hyvin vähän. Mikään Eveliinan päivityksistä ei saanut minua klikkaamaan itseäni toiselle sivustolle. Hän oli kyllä laittanut jotain Youtube -linkkiä, mutta tiesin jo otsikoista että en tykkäisi kuitenkaan. 


Yhteisöprofiileista valitsin seurakuntamme sivun. (Voi äh, kun en ole tottunut Timelineen.) Vain muutamia päivityksiä viimeisen reilun kuukauden aikana. Eniten on tykätty Pekka Simojoen & EtCeteran konserttimainospäivityksestä. (Eikä ihme, hyvä konsertti olikin!) Mitään ei ole jaettu edelleen. Keskustelua ei ole virinnyt minkään päivityksen kohdalle, mutta yksi ihminen on sentään kirjoittanut seinälle oman kommenttinsa seurakunnan uusista nettisivuista. Joka tapauksessa kovin on keskustelurintamalla aneemista! Millekään muille nettisivuille en tältä(kään) fb-sivulta ajautunut, ei ollut paljon mitään linkkejäkään. Kuvia oli käytetty vähän, eivätkä ne vähätkään saaneet minua kiinnostumaan niihin liittyvistä teksteistä. Jotenkin minusta tuntuu, että tuohon fb-sivuun panostetaan varsin vähän. Tykkääjiäkään ei ole kuin 69 henkeä. Seurakuntalaisia on sentään yli 20 000 henkeä!!

Seurakunta on mennyt nettiin

Vai että hartaus verkkoon. Nyt oli työn aloittamisessa todellisia vaikeuksia. Pahimpia, mitä tällä kurssilla on ollut. Lopulta jotakin räpelsin. Harmi että Powerpoint-kikkailut joita tein, eivät siirtyneet Slideshareen. On siis vähän karvalakkimalli tässä:

http://www.slideshare.net/mur_79/kutsu-12272143

Verkossa ja yhteistyössä

Vai että sorsastusta?! Mulle papukaijat ovat aina olleet läheisempiä kuin sorsat, joten niistä tajuaisin enemmän... No joo. Mutta ihan oikeasti: en ollut ennen tätä kurssia kuullutkaan termiä verkkosorsastus. Että varsin nollasta piti lähteä. Vaikeaa oli ymmärtää varsinaisen tehtävän tehtävänantoa. Kuitenkin aiheidea oli selvä heti, kun vain tajusin miten sen voi toteuttaa. Tehtävä tuli siis tarpeeseen ;) . Seurakunta jalkauttaa strategiaa ja eri työaloilla mietitään miten se tapahtuu. Minulla on diakonian osalta mietittävänä JÄSENYYS: miten se tulee esiin ja mitä voidaan tehdä jäsenyyden vahvistamiseksi. Koska itselläni ei ole ollut mitään järkevää sanottavaa asiasta, niin laitoin fb:iin kysymyksen statuspäivityksenä. Keskustelua on sitten käyty seinälläni ja olen saanut lukea kiinnostavia näkökulmia itseäni viisaammilta. Niiden pohjalta luonnostelen jonkinlaisen tekstin tiimipalaveriin vietäväksi...

Kovin olin huonosti aiemmin tutustunut wikeihinkin. (No joihinkin toki, kuten Wikipediaan ja diakoniawikiin, mutta kuitenkin pääasiassa olin jättänyt wikit vähemmälle käytölle.) Katselin ev. lut. kirkon tietoja Wikipediasta: olipa paljon tietoa. Sitten katsoin oman srk:n sivua, joka oli varsin hämmentävä... Käytännössä tietoja oli/on vain kirkkoherroista ja rakennuksista. Jopa viime kirkkoherranvaalissa virkaa HAKENEET oli listattu, vaikka muutoin mitään tietoja sivulla on hyvin vähän - ei kuulosta kovin olennaiselta. Ja on se nyt vähän outoa, jos seurakunnassa rakennukset näyttelevät noin suurta roolia. Haluaisin, että seurakunnassa olisi joitakin muita vähän oleellisempia asioita. Vahinko, etten tunne kutsumusta muuttaa Wikipedian tekstiä ts. lisätä sinne juttuja sitten kuitenkaan... Mutta todellakin "artikkeli on tynkä", kuten Wikipedia kertoo.

Avainklubi on kiinnostava juttu, täysin uusi minulle sekin. Voisi hyvinkin toimia seurakunnassakin jotenkin... voisi lisätä yhteisöllisyyttä, kun ideoita tulisi seurakuntalaisilta. Kirkon some-strategiaa olin käynyt lukemassa aiemminkin, mutta tekemiseen en osaa osallistua. Kirkon onkin tärkeää luoda nuo suuntaviivat (viimeistään) tässä vaiheessa.

Verkkopalveluja

No nyt on tullut googletettua ja kokeiltua muita systeemejä. Google löytää minun nimelläni lähinnä työhön liittyviä osumia sekä Facebook-sivuja. Hajanaisia muitakin osumia, mutta ne ovat jo varsin "epäolennaisia" elämäni kannalta. Esim. joku arvontavoitto ei paljonkaan kerro minusta... korkeintaan sen, minkätyyliseen arvontaan olen osallistunut. Googlen mukaan olen ottanut myös valokuvia. No se on varmasti totta (työolosuhteissa on ollut otettava kuvia ja laitettava niitä nettiin), mutta ei kerro minusta paljonkaan: en voi sanoa olevani millään tavalla kiinnostunut valokuvauksesta. Googlen osumat tosiaan aika paljolti keskittyvät työhöni... On mulla joskus jotakin muutakin elämää, mutta Google ei tiedä sitä ;) . Mulle on ihan ok, että tilanne on se mikä on. Elämäni ei tarvitse levittäytyä ihmisten eteen täydellisenä hakukoneen tuloksissa. Osa nimelläni tulevista hakutuloksista koskee "lähes kaimojani". Siis että sukunimi on sama, mutta etunimissä vähän eroa.

Blogin kävijämäärät tsekkasin: kaikkiaan taisi olla pitkälti neljättäsataa visiittiä sivulla. Aika paljon, mutta tässä nyt väkisinkin kurssin myötä käyntejä tulee, kun toisten blogien kommentointia on harrasteltu. Mutta ketkä kummassa ovat katsoneet sivuani VENÄJÄLLÄ???

Olen joskus aiemmin kokeillut Twitteriä, mutta poistanut tilini. Nyt loin uuden tilin. Miten mä en sitten edelleenkään yhtään jaksa kiinnostua ko. palvelusta... Tein hakuja ja esim. katsoin Sauli Niinistön tviittejä sekä jonkun Ylen telkkariohjelman tviittejä. Kokeilin myös joitakin "maailmanlaajuisesti suosittuja" puheenaiheita, joita systeemi ehdotti minulle. Voi äh... jotenkin tuntuu vain niin turhalta koko Twitter. En ole kokenut sitä tarvitsevani. Voin luultavasti elää ilman jatkossakin ;) Google+ -palveluakaan en ole ajatellut tarvita, kun käytän Facebookia.

Yhteinen kirjoitustehtävä on hauska :D . Tosin pääsin mukaan niin myöhään, että oli ehtinyt tapahtua jo hurjan paljon... Tuntui jotenkin vähän vaikealta jatkaa, kun oli jo niin laaja ja moniulotteinen tarina siinä edessä. Mutta olen sitten laitellut pieniä lisäyksiä sinne tänne useammallakin kerralla. Tulen varmasti käyttämään tuota google documents -systeemiä joihinkin työ- yms. tarkoituksiin. Ei ollut minulle entuudestaan tuttu, joten hyvä kun opin taas uutta!

Keskustelijana verkossa

Verkkokeskusteluihin on tullut tutustuttua sekä tämän kurssin myötä että toistakymmentä vuotta jo ennenkin. Nuorena (n. parikymppisenä) harrastelin joitakin suhteellisen isoja, avoimia (yhteis)kristillisiä foorumeja. Kävin myös foorumimiiteissä tapaamassa ihmisiä livenä. Joidenkin vuosien kuluttua lopetin sellaiset foorumit, koska en pitänyt riitaisasta ilmapiiristä ja oppierotaistoista. (Siirryin pienemmille, suljetuille foorumeille, joista yhdessä olen pysynyt tähän saakka.) Nyt tämän kurssin myötä katselin Suomi24-palstaa ja havaittavissa oli vieläkin asiattomampaa keskustelua. Asialliset viestit tuntuvat hukkuvan asiattomuuksien sekaan. En lukeudu avointen palstojen ystäväksi tuosta syystä. Koen asiallisen keskustelun hankalaksi, koska kaikenmaailman trollit sotkevat pakkaa.

Palstojen ohjeita on tullut luettua harvoin, mutta nyt toki luin tehtävään kuuluvat käyttöehtosivut. Youtubessa olivat onnistuneet ohjeiden laatimisessa tosi kivasti, suorastaan hauskasti! Wikimedian vastaavasta sivusta oli vaikea tajuta mitään.

Tehtävänannon mukaiset kommentit kirjoitin suljetulle foorumille. Foorumi on pieni, mutta melko aktiivinen kuitenkin. Jäseninä on pelkkiä naisia. Olen ollut mukana alusta asti, vuosia siis, ja viestieni lukumäärä lasketaan tuhansisa. Muut jäsenet "tuntee" pitkältä ajalta. Uusia tulee mukaan harvoin. Jonkun palstalaisista olen tavannut livenäkin. On helppo kommentoida toisten elämää ja kertoa omastaan pienellä ja tutulla foorumilla, kun ollaan jo ikään kuin vanhoja tuttuja. Foorumilla myös saadaan ja annetaan sekä henkistä että hengellistä tukea. Anonyymiys ei toteudu samalla tavalla kuin esim. Suomi24:ssä, mutta toisaalta en kyllä tiedä läheskään kaikkien pienenkään foorumin ihmisten oikeita nimiä.

Pidän sovusta, en riidasta. Niinpä suuret, avoimet palstat eivät houkuttele minua. Vaikka kuinka on sheriffejä ja muita valvojia, niin keskustelut tuppaavat olemaan riitaisia ja epäasiallisia. Tottakai voisin olla joukossa yhtenä asiallisista keskustelijoista, mutta jollakin tavalla koen sen raskaaksi. Jatkuvasti kuitenkin tulee lunta tupaan... Olen miettinyt, että Kirkko kuulolla -työntekijöillä Suomi24:ssa on oltava äärettömän paljon voimaa ja pitkää pinnaa. Joltakulta kuulinkin, että oli joutunut lopettamaan ne hommat jaksamissyistä. En millään tavalla ihmettele. Mikään Suomi24-palstan Kirkko kuulolla -osion aiheista ei houkutellut minua ottamaan osaa keskusteluun. Katselin myös muita Suomi24 -osioita ja aiheita, en innostunut niistäkään.

Kolmen kuvan sarja

Haluan vielä valottaa vähän tuota edellisen postauksen kuvien valintaa.

Ensinnäkin on sanottava se, että papukaijat ovat minulle läheisiä ;) . Meillä on ollut lemmikkinä useita neitokakaduja eli nymfipapukaijoja. Tällä hetkellä ei valitettavasti ole tipuja, mutta häkki on varastossa (= eli sitä ei ole myyty...), eli kenties joskus taas...

Ajattelin, että linkitän itselleni läheisen aiheen tämän kurssin papukaijateemaan. Kuvasarjan ajatuskin muodostui melko helposti, mutta sopivat kuvat piti etsiskellä enemmällä työllä. Itselläni ei ollut munakuvia eikä poikaskuvia, sillä meillä on aina ollut vain aikuisia kaijoja. Munakuva ja poikaskuva on otettu netistä (- ja kyllä, olen tsekannut ne tekijänoikeusjutut) ja viimeinen kuva on omasta, edesmenneestä Duke -linnustamme.

Kymmenen pistettä ja PAPUKAIJAmerkki...

Liikkuvaa kuvaa edelleen näkyvissä...

Katsoin yhtenä päivänä Yle Areenasta Silminnäkijä -ohjelman, jossa aiheena oli "huostaanottobisnes". Katsoessani ohjelmaa ajattelin, että se olisi hyödyllinen nähtävä tiimiläisilleni ja ohjelmasta oli puhettakin töissä (sain itse asiassa alunperin yhdeltä tiimiläiseltäni vinkin ohjelmasta). Parilla kollegalla oli huostaanottoaiheeseen liittyvä asiakastilanne hyvin ajankohtainen, joten alkuviikolla sitten näytin Silminnäkijän heille työmaalla. Lainasin työkaverin läppäriä, ja tykillä heitin kuvan seinälle. Kaikki tekninen puoli sujui ok, mitä nyt alussa oli vähän äänenvoimakkuus hiljaisella (mutta sitten laitoin nupit kaakkoon ja alkoi kuulua paremmin). Yleisöni - eli 2 työkaveria - olivat ilahtuneita heille ajankohtaisesta aiheesta ja siis hyvin kiinnostuneita siitä. Katsoimme vielä samaan aihepiiriin liittyvän Silminnäkijä Extrankin heti perään! Sain palautetta, että olisi varmasti hyödyllistä jatkossakin katsoa jotakin ajankohtaisohjelmia tai dokumentteja töissä yhdessä. Keskustelu ohjelman aiheesta virisi luonnostaan ja työkaverini kokivat (asian ajankohtaisuuden vuoksi) videotuokiomme varsin tarpeellisena. Koin sekä siinä tilanteessa että jälkikäteen, että videovalintani oli onnistunut. Työkaverini olivat aiemminkin katselleet joitakin videoita netistä, mutta töissä ei oltu juurikaan taidettu katsoa yhdessä mitään.

Liikkuvaa kuvaa näkökentässä

Vuorossa tehtävä, jossa perehdytään verkon videomateriaaleihin. Lueskelin kurssimateriaaleja jonkin aikaa ja annoin samalla sosiaalisen median laskurin pyöriä... Laskuri ehti kieppua noin 1400 sekuntia. Hmm, mitenköhän paljon tuo on minuutteina... (Matikantunnit olivat painajaismaisia enkä muista niistä juuri muuta kuin sen, että en tajunnut mitään... Ehkä tuossa laskutehtävässäni tulos on jotain 23 minuuttia ja risat...) No joka tapauksessa: 15 miljoonaa "jakoa" Facebookissa! 47 miljoonaa videonkatsomista Youtubessa! Sähköposteja lähetelty tuossa ajassa n. 5 000 000 000 kpl...... Uskomatonta. Aivan käsittämättömiä lukuja. Hämmentää esimerkiksi se, miten ihmiset EHTIVÄTKIN katsoa Youtube-videoita noin paljon? Onko kyse pelkästä huvista vai myös hyödystä? Ja miten ihmeessä tuo laskuri toimii??

Olen alkanut miettiä, että työkaverit voisivat ehkä olla videotehtäväni koekaniinit. Olisi jo videokin mietittynä, yksi Yle Areenasta löytyvä pätkä... Olisi ajankohtainen ja hyödyllinen tiimiläisilleni. Täytyisi vain saada joku yhteinen aika sovittua lähipäiville, jotta voisin edes osalle tiimistä näyttää sen ohjelman. Pitää katsoa, miten onnistuu. Jos ei onnistu, on kehitettävä vaihtoehto B, joten voi olla että suunnitelmani vielä muuttuu. Palaan aiheeseen, jahka etenen tehtävässä.

Neljännen pisteen "aiheeseenjohdattelu" (Harto Pönkä: http://www.slideshare.net/hponka/sosiaalisen-median-tulevaisuuden-nkymt-ja-mahdollisuudet-kirkolle ) oli kiintoisa. Siinä esitettiin kysymys kirkon some-strategiasta ja -ohjeistuksesta. Paljon pienemmässä mittakaavassa minä pohdin tällä hetkellä oman seurakuntani ja nimenomaan oman työalani some-strategiaa ja -ohjeistusta. Pohdinta alkoi siitä, kun edellisen pisteen tehtävässä loin työalalleni FB-sivun. Mikä onkaan strategia sen sisällön suhteen?

Facebookin lumoissa

Loin salaisen ryhmän lähimmille ystävilleni Facebookiin. Katsotaan, saammeko jotakin hauskaa keskustelua siellä aikaan. Se on hiukan huumorimielessä perustettu ryhmä... aihe liittyy ilmapalloihin ;) (vaikkei vielä ole edes vappu!)

Sitten loin sivun työalalleni. Minun oli ensin vaikea keksiä sivulle aihetta, mutta nyt jälkikäteen olen ihan tyytyväinen että tuli tehtyä Sastamalan srk:n diakonialle oma sivu. Työkaverit ja esimies kenties yllättyvät :D Sitä en kyllä tiedä vieläkään, mitä ihmettä sivulle sitten postaillaan... Eh... Eli ehkä sitten kuitenkin vähän ontuva ryhmän aloitus. Mutta ehkä ei kannatakaan liiaksi miettiä sisältöä etukäteen, enhän toki toivottavasti jää ryhmän ainoaksi sisällöntuottajaksi.

Facebook on kiva juttu. Mutta aikaa se vie helposti enemmän kuin on suunnitellut.

Blogin kommentointi

Onko ongelmaa blogin kommentoinnissa?
Tuossa alla on kommenttien lukumäärä, siitä kun klikkaa niin kommenttikenttä aukeaa. Systeemi vaatii käsittääkseni kyllä sisäänkirjautumisen (esim. google-tilille), jotta kommentin voi lähettää. Mutta eipä sen kummempaa.

Paineita

Luin Vierityspalkki.fi (http://vierityspalkki.fi/2010/10/17/hyvan-blogin-rakennuspalikat/ ) -blogia. Huh, tuli huomattavia paineita blogin sisällön suhteen. Esim. "luo selkeä teema", "yritä luoda sisältöön jatkumo"............joo, ymmärrän kyllä pointin. Vahinko, että itselläni ei vielä ole sitä teemaa ja yhtenäistä sisältöä kehitettynä.

Ystävänpäivä

Tänään se taas on kaikkien huulilla: ystävänpäivä. Usein sitä haukutaan (liian) kaupalliseksi ja amerikkalaiseksi juhlapäiväksi, joka "ei mitenkään istu suomalaiseen kulttuuriin".

Itselleni ystävänpäivä ei edusta mitään erityisen kaupallista. Päivä muistuttaa ystävistä ja ystävyyssuhteiden hoitamisesta ...joten mikäpä sen tärkeämpää?! Päivällä voisi ajatella olevan hiukan kristillistä taustaakin, kun päivän nimikkotyyppi Valentinus oli käsittääkseni pappismiehiä. Muistuttakoon ystävänpäivä meitä ensinnäkin lähimmäisenrakkaudesta, sekä lisäksi Jeesuksesta, jonka me kristityt kenties jopa nimeämme parhaaksi ystäväksemme (vrt. virsi 273 Jeesus, parhain ystäväni). Olkoon ystävänpäivä joka päivä. Mikä ettei siis myös 14.2. Hyvää ystävänpäivää!