Verkossa ja yhteistyössä

Vai että sorsastusta?! Mulle papukaijat ovat aina olleet läheisempiä kuin sorsat, joten niistä tajuaisin enemmän... No joo. Mutta ihan oikeasti: en ollut ennen tätä kurssia kuullutkaan termiä verkkosorsastus. Että varsin nollasta piti lähteä. Vaikeaa oli ymmärtää varsinaisen tehtävän tehtävänantoa. Kuitenkin aiheidea oli selvä heti, kun vain tajusin miten sen voi toteuttaa. Tehtävä tuli siis tarpeeseen ;) . Seurakunta jalkauttaa strategiaa ja eri työaloilla mietitään miten se tapahtuu. Minulla on diakonian osalta mietittävänä JÄSENYYS: miten se tulee esiin ja mitä voidaan tehdä jäsenyyden vahvistamiseksi. Koska itselläni ei ole ollut mitään järkevää sanottavaa asiasta, niin laitoin fb:iin kysymyksen statuspäivityksenä. Keskustelua on sitten käyty seinälläni ja olen saanut lukea kiinnostavia näkökulmia itseäni viisaammilta. Niiden pohjalta luonnostelen jonkinlaisen tekstin tiimipalaveriin vietäväksi...

Kovin olin huonosti aiemmin tutustunut wikeihinkin. (No joihinkin toki, kuten Wikipediaan ja diakoniawikiin, mutta kuitenkin pääasiassa olin jättänyt wikit vähemmälle käytölle.) Katselin ev. lut. kirkon tietoja Wikipediasta: olipa paljon tietoa. Sitten katsoin oman srk:n sivua, joka oli varsin hämmentävä... Käytännössä tietoja oli/on vain kirkkoherroista ja rakennuksista. Jopa viime kirkkoherranvaalissa virkaa HAKENEET oli listattu, vaikka muutoin mitään tietoja sivulla on hyvin vähän - ei kuulosta kovin olennaiselta. Ja on se nyt vähän outoa, jos seurakunnassa rakennukset näyttelevät noin suurta roolia. Haluaisin, että seurakunnassa olisi joitakin muita vähän oleellisempia asioita. Vahinko, etten tunne kutsumusta muuttaa Wikipedian tekstiä ts. lisätä sinne juttuja sitten kuitenkaan... Mutta todellakin "artikkeli on tynkä", kuten Wikipedia kertoo.

Avainklubi on kiinnostava juttu, täysin uusi minulle sekin. Voisi hyvinkin toimia seurakunnassakin jotenkin... voisi lisätä yhteisöllisyyttä, kun ideoita tulisi seurakuntalaisilta. Kirkon some-strategiaa olin käynyt lukemassa aiemminkin, mutta tekemiseen en osaa osallistua. Kirkon onkin tärkeää luoda nuo suuntaviivat (viimeistään) tässä vaiheessa.

Verkkopalveluja

No nyt on tullut googletettua ja kokeiltua muita systeemejä. Google löytää minun nimelläni lähinnä työhön liittyviä osumia sekä Facebook-sivuja. Hajanaisia muitakin osumia, mutta ne ovat jo varsin "epäolennaisia" elämäni kannalta. Esim. joku arvontavoitto ei paljonkaan kerro minusta... korkeintaan sen, minkätyyliseen arvontaan olen osallistunut. Googlen mukaan olen ottanut myös valokuvia. No se on varmasti totta (työolosuhteissa on ollut otettava kuvia ja laitettava niitä nettiin), mutta ei kerro minusta paljonkaan: en voi sanoa olevani millään tavalla kiinnostunut valokuvauksesta. Googlen osumat tosiaan aika paljolti keskittyvät työhöni... On mulla joskus jotakin muutakin elämää, mutta Google ei tiedä sitä ;) . Mulle on ihan ok, että tilanne on se mikä on. Elämäni ei tarvitse levittäytyä ihmisten eteen täydellisenä hakukoneen tuloksissa. Osa nimelläni tulevista hakutuloksista koskee "lähes kaimojani". Siis että sukunimi on sama, mutta etunimissä vähän eroa.

Blogin kävijämäärät tsekkasin: kaikkiaan taisi olla pitkälti neljättäsataa visiittiä sivulla. Aika paljon, mutta tässä nyt väkisinkin kurssin myötä käyntejä tulee, kun toisten blogien kommentointia on harrasteltu. Mutta ketkä kummassa ovat katsoneet sivuani VENÄJÄLLÄ???

Olen joskus aiemmin kokeillut Twitteriä, mutta poistanut tilini. Nyt loin uuden tilin. Miten mä en sitten edelleenkään yhtään jaksa kiinnostua ko. palvelusta... Tein hakuja ja esim. katsoin Sauli Niinistön tviittejä sekä jonkun Ylen telkkariohjelman tviittejä. Kokeilin myös joitakin "maailmanlaajuisesti suosittuja" puheenaiheita, joita systeemi ehdotti minulle. Voi äh... jotenkin tuntuu vain niin turhalta koko Twitter. En ole kokenut sitä tarvitsevani. Voin luultavasti elää ilman jatkossakin ;) Google+ -palveluakaan en ole ajatellut tarvita, kun käytän Facebookia.

Yhteinen kirjoitustehtävä on hauska :D . Tosin pääsin mukaan niin myöhään, että oli ehtinyt tapahtua jo hurjan paljon... Tuntui jotenkin vähän vaikealta jatkaa, kun oli jo niin laaja ja moniulotteinen tarina siinä edessä. Mutta olen sitten laitellut pieniä lisäyksiä sinne tänne useammallakin kerralla. Tulen varmasti käyttämään tuota google documents -systeemiä joihinkin työ- yms. tarkoituksiin. Ei ollut minulle entuudestaan tuttu, joten hyvä kun opin taas uutta!

Keskustelijana verkossa

Verkkokeskusteluihin on tullut tutustuttua sekä tämän kurssin myötä että toistakymmentä vuotta jo ennenkin. Nuorena (n. parikymppisenä) harrastelin joitakin suhteellisen isoja, avoimia (yhteis)kristillisiä foorumeja. Kävin myös foorumimiiteissä tapaamassa ihmisiä livenä. Joidenkin vuosien kuluttua lopetin sellaiset foorumit, koska en pitänyt riitaisasta ilmapiiristä ja oppierotaistoista. (Siirryin pienemmille, suljetuille foorumeille, joista yhdessä olen pysynyt tähän saakka.) Nyt tämän kurssin myötä katselin Suomi24-palstaa ja havaittavissa oli vieläkin asiattomampaa keskustelua. Asialliset viestit tuntuvat hukkuvan asiattomuuksien sekaan. En lukeudu avointen palstojen ystäväksi tuosta syystä. Koen asiallisen keskustelun hankalaksi, koska kaikenmaailman trollit sotkevat pakkaa.

Palstojen ohjeita on tullut luettua harvoin, mutta nyt toki luin tehtävään kuuluvat käyttöehtosivut. Youtubessa olivat onnistuneet ohjeiden laatimisessa tosi kivasti, suorastaan hauskasti! Wikimedian vastaavasta sivusta oli vaikea tajuta mitään.

Tehtävänannon mukaiset kommentit kirjoitin suljetulle foorumille. Foorumi on pieni, mutta melko aktiivinen kuitenkin. Jäseninä on pelkkiä naisia. Olen ollut mukana alusta asti, vuosia siis, ja viestieni lukumäärä lasketaan tuhansisa. Muut jäsenet "tuntee" pitkältä ajalta. Uusia tulee mukaan harvoin. Jonkun palstalaisista olen tavannut livenäkin. On helppo kommentoida toisten elämää ja kertoa omastaan pienellä ja tutulla foorumilla, kun ollaan jo ikään kuin vanhoja tuttuja. Foorumilla myös saadaan ja annetaan sekä henkistä että hengellistä tukea. Anonyymiys ei toteudu samalla tavalla kuin esim. Suomi24:ssä, mutta toisaalta en kyllä tiedä läheskään kaikkien pienenkään foorumin ihmisten oikeita nimiä.

Pidän sovusta, en riidasta. Niinpä suuret, avoimet palstat eivät houkuttele minua. Vaikka kuinka on sheriffejä ja muita valvojia, niin keskustelut tuppaavat olemaan riitaisia ja epäasiallisia. Tottakai voisin olla joukossa yhtenä asiallisista keskustelijoista, mutta jollakin tavalla koen sen raskaaksi. Jatkuvasti kuitenkin tulee lunta tupaan... Olen miettinyt, että Kirkko kuulolla -työntekijöillä Suomi24:ssa on oltava äärettömän paljon voimaa ja pitkää pinnaa. Joltakulta kuulinkin, että oli joutunut lopettamaan ne hommat jaksamissyistä. En millään tavalla ihmettele. Mikään Suomi24-palstan Kirkko kuulolla -osion aiheista ei houkutellut minua ottamaan osaa keskusteluun. Katselin myös muita Suomi24 -osioita ja aiheita, en innostunut niistäkään.

Kolmen kuvan sarja

Haluan vielä valottaa vähän tuota edellisen postauksen kuvien valintaa.

Ensinnäkin on sanottava se, että papukaijat ovat minulle läheisiä ;) . Meillä on ollut lemmikkinä useita neitokakaduja eli nymfipapukaijoja. Tällä hetkellä ei valitettavasti ole tipuja, mutta häkki on varastossa (= eli sitä ei ole myyty...), eli kenties joskus taas...

Ajattelin, että linkitän itselleni läheisen aiheen tämän kurssin papukaijateemaan. Kuvasarjan ajatuskin muodostui melko helposti, mutta sopivat kuvat piti etsiskellä enemmällä työllä. Itselläni ei ollut munakuvia eikä poikaskuvia, sillä meillä on aina ollut vain aikuisia kaijoja. Munakuva ja poikaskuva on otettu netistä (- ja kyllä, olen tsekannut ne tekijänoikeusjutut) ja viimeinen kuva on omasta, edesmenneestä Duke -linnustamme.

Kymmenen pistettä ja PAPUKAIJAmerkki...