Keskustelijana verkossa

Verkkokeskusteluihin on tullut tutustuttua sekä tämän kurssin myötä että toistakymmentä vuotta jo ennenkin. Nuorena (n. parikymppisenä) harrastelin joitakin suhteellisen isoja, avoimia (yhteis)kristillisiä foorumeja. Kävin myös foorumimiiteissä tapaamassa ihmisiä livenä. Joidenkin vuosien kuluttua lopetin sellaiset foorumit, koska en pitänyt riitaisasta ilmapiiristä ja oppierotaistoista. (Siirryin pienemmille, suljetuille foorumeille, joista yhdessä olen pysynyt tähän saakka.) Nyt tämän kurssin myötä katselin Suomi24-palstaa ja havaittavissa oli vieläkin asiattomampaa keskustelua. Asialliset viestit tuntuvat hukkuvan asiattomuuksien sekaan. En lukeudu avointen palstojen ystäväksi tuosta syystä. Koen asiallisen keskustelun hankalaksi, koska kaikenmaailman trollit sotkevat pakkaa.

Palstojen ohjeita on tullut luettua harvoin, mutta nyt toki luin tehtävään kuuluvat käyttöehtosivut. Youtubessa olivat onnistuneet ohjeiden laatimisessa tosi kivasti, suorastaan hauskasti! Wikimedian vastaavasta sivusta oli vaikea tajuta mitään.

Tehtävänannon mukaiset kommentit kirjoitin suljetulle foorumille. Foorumi on pieni, mutta melko aktiivinen kuitenkin. Jäseninä on pelkkiä naisia. Olen ollut mukana alusta asti, vuosia siis, ja viestieni lukumäärä lasketaan tuhansisa. Muut jäsenet "tuntee" pitkältä ajalta. Uusia tulee mukaan harvoin. Jonkun palstalaisista olen tavannut livenäkin. On helppo kommentoida toisten elämää ja kertoa omastaan pienellä ja tutulla foorumilla, kun ollaan jo ikään kuin vanhoja tuttuja. Foorumilla myös saadaan ja annetaan sekä henkistä että hengellistä tukea. Anonyymiys ei toteudu samalla tavalla kuin esim. Suomi24:ssä, mutta toisaalta en kyllä tiedä läheskään kaikkien pienenkään foorumin ihmisten oikeita nimiä.

Pidän sovusta, en riidasta. Niinpä suuret, avoimet palstat eivät houkuttele minua. Vaikka kuinka on sheriffejä ja muita valvojia, niin keskustelut tuppaavat olemaan riitaisia ja epäasiallisia. Tottakai voisin olla joukossa yhtenä asiallisista keskustelijoista, mutta jollakin tavalla koen sen raskaaksi. Jatkuvasti kuitenkin tulee lunta tupaan... Olen miettinyt, että Kirkko kuulolla -työntekijöillä Suomi24:ssa on oltava äärettömän paljon voimaa ja pitkää pinnaa. Joltakulta kuulinkin, että oli joutunut lopettamaan ne hommat jaksamissyistä. En millään tavalla ihmettele. Mikään Suomi24-palstan Kirkko kuulolla -osion aiheista ei houkutellut minua ottamaan osaa keskusteluun. Katselin myös muita Suomi24 -osioita ja aiheita, en innostunut niistäkään.